Juoksemista pellolla

Moikka! Kun olin ratsastamassa, Nala ja äiti kävelivät kattomaan mun tunnin loppua. Lopulta lähdimme ajamaan takaisin kotiin päin ja samalla kävimme pellolla juoksemassa. Nala päästeli höyryjä muutaman minuutin ja otin samalla muutamia kuvia joita näette tässä alla. En jaksa enempää kirjoitella, mutta paljon on nyt postauksia tulossa.

Leiri 2015

Hyvää päivää ystävät! Tällä kertaa palaan blogin pariin leirikirjeen muodossa. Ajattelin kertoa teille lyhyehkösti viikostani hevosleirillä. Sain leirillä uusia hevos- ja ihmisystäviä sekä monia uusia kokemuksia.


Gilda

Liisi

Leiri ei kuitenkaan tarjonnut minulle, kohta 9 vuotta ratsastaneelle ratsastajalle, juurikaan mitään uutta. Opetus ei todellakaan ollut huonoa, mutta sen toteuttaminen sen sijaan oli. Tallilla oli hyvin erilaiset käytännöt kuin missään muualla, niihin tietty tottui viikon kuluessa. Opetus ei tarjonnut minulle mitään haastetta, tehtävät olivat yksinkertaisia, mutta se oli toisaalta ihan hyvä. Sain rauhassa keskittyä juuri omaan istuntaani ja omien apujen käyttöön, mm. hartioiden rentouttaminen, jota en ollut itse edes ennen huomannut. 

Veikko kieltää

Hevoset olivat todella mukavia ja todella rauhallisia. Muutama ärräpää kuitenkin löytyi. Menin alku viikosta monella erilaisella hevosella, suokeilla ja risteytyksillä. Rakastuin kuitenkin Veikko ruunaan. Nuori suokkiputte oli niin leppoisa ja ihana luonteinen, että olisin voinut mennä joka päivä sillä. Ratsastaessa Veikko ei kuitenkaan antanut mitään helposti ja välillä laukannostoissa ja erilaisissa väistöissä se joko puski ulos tai sisään tai teki pieniä takapään nostoja. Kuitenkin sen kanssa tuli monia onnistumisen fiiliksiä. Veikolla menin viimeisenä päivänä leirikisatkin, joissa tosin tuli yksi kielto ja yksi pudotus. Pudotus oli oma vikani huonon reitin takia, mutta kiellossa en tiennyt mikä meni vikaan. Tulimme linjaa, jossa oli kolme laukka askelta. Veikolla tuli hyvä ensimmäinen hyppy, mutta sitten kuitenkin toiselle esteelle olisi tullut joko liian kaukaa, jolloin olisin voinut tukea hieman paremmin, tai sitten jalat menivät putella sekaisin. Joka tapauksessa olin kuitenkin hirmu ylpeä pikkuponista. 



Saatiin me onnistuneitakin hyppyjä

Veikko keskustelee :D

 



iPhone 6

Moikka! Kuten jotkut tietävät, vanha puhelimeni meni jo aikaa sitten sirpaleiksi eli näyttö halkesi totaalisesti kun se tippui maahan. Puhelin kuitenkin toimi melko normaalisti pieniä bugeja lukuun ottamatta. Rikkinäinen näyttö kuitenkin alkoi pikkuhiljaa tympimään ja päätin tuhlata rahaa ja ostaa uuden puhelimen. Ostin siis iPhone 6:sen harmaana. Olen erittäin tyytyväinen vaihdokseeni Samsungista iPhoneen. Tuntuu, että puhelin toimii paljon nopeammin ja jotenkin sileämmin.

Näin sanotaan Applen omilla sivuilla:

iPhone 6 ei ole vain isompi, se on parempi kaikin tavoin. Suurempi, mutta tuntuvasti ohuempi. Tehokkaampi, mutta erityisen energiatehokas. Sen sileä metallipinta sulautuu täydellisesti uuteen Retina HD - näyttöön. Se on yhtenäinen kokonaisuus, jossa laitteisto ja ohjelmisto toimivat täydellisessä yhteisymmärryksessä. Tuloksena on uuden sukupolven iPhone, joka on joka suhteessa entistä parempi.

Voin itsekin todeta, että kaiken tuon huomaa. Innostuin avatessani paketin, kuinka sulavasti näyttö ja ala- ja yläosa sulautuvat yhteen ja kuinka keskinappia ei melkein edes huomaa. Puhelimen kuoriksi ostin pinkit silikonikuoret, mutta aion lähipäivinä tilata uudet. Puhelin toimii moitteettomasti ja olen todella tyytyväinen ostokseeni.

Kertokaa muuten jo haluatte puhelimen esittelyn, vaikka kyllähän sen voin muutenkin tehdä. Pari postausta on tulossa, mm. leiristä, keikasta ja matkasta. Niitä odotellessa. Enjoy!

 

Sekalaisia kuvia ja juttuja

Moikka! Olen ollut nyt hieman epäaktiivinen, mutta sille löytyy ihan järkeväkin selitys. Viikko sitten olin ratsastusleirillä, josta varmaan tulossa pieni muotoinen postaus, jolloin en tietenkään voinut kirjoittaa yhtään mitään. Laitoin kuitenkin ajastetun postauksen, joka tuli hyvin perille asti. Leirin jälkeenkin olen ollut kiireinen, sillä menin elämäni ensimmäiseen kesätyöhön. Aloitin maanantaina ja lopetan ensi viikon perjantaina.
Nala on koko tämän ajan ollut mökillä. Se kävi muutaman päivän vierailun täällä kotona, mutta sitten se meni takaisin mökille. Nala viihtyy todella hyvin mökillä, kun se saa juosta vapaana. Olemme kuitenkin yrittäneet aktivoida sen mieltä erilaisilla uinti- ja kävelyreissuilla. Muutaman kerran se onkin tullut veteen asti ja ihan uinutkin. Nala kasvaa tosi kovaan tahtiin ja on nyt jo viisi kiloa painavampi kuin silloin kun haimme sen, kokokin on kasvanut huomattavasti.

Muutama postaus on nyt työn alla, kunhan saan kuvat otettua ja töistä pois niin nekin tulevat. Tässä on kuitenkin muutamia kuvia kesäkuulta, kun oli vielä aurinkoista.

Ensi kertaa laitumella

Moikka! Oltiin Nalan kanssa pitkällä kävelylenkillä ja käytiin samalla katsomassa hevosia, jotka olivat laitumella. Nala käveli koko matkan tosi kiltisti ja jaksoi reippaasti kävellä, vaikka muutamissa kohdissa tulikin väsymys. Hevoset olivat niin mielenkiintoisia Nalan mielestä, että halusi oikein mennä sähkölangan läpi moikkaamaan heppoja. Pysähdyttiin matkan varrella ottamaan hieman kuvia ja jotkut niistä jopa onnistuivat.

Hevoset olivat tänä vuonna laitettu isolle laitumelle, joka näkyi heti kun tultiin tallille päin. Hevosia mentiin siis ensiksi katselemaan. Jadea ei näkynyt laitumella, mutta ajattelin että se on valmennuksessa tai tallissa. Pade kuitenkin näkyi kaukana ponilaitumella. Se olikin seuraava pysäkkimme. Päästin Nalan vapaaksi lyhyeksi aikaa, mutta ponilaitumen luona otin sen kuitenkin kiinni, ettei ryntäisi ponien jalkoihin. Napukka on muuten kasvanut todella kivasti, ihanne painon kasvuhan on dogeilla 1-1,5kg viikossa ja nyt se onkin kasvanut tuolla yhden kilon vahdilla.

Poniaitauksessa Brian ja Ronnie tulivat heti katsomaan uutta tulokasta, mutta Padis oli kauempana laitumella. Tein siis pitkän heinikkokävelyn koirasylissä ja menin mahdollisimman lähelle, miten aidan takaa nyt pääsi. Otin siinä muutaman kuvan koirasta ja ponista ja jatkoimme matkaa kotia päin.

Menimme vähän matkaa tienviertä, mutta sitten poikkesimme pellolle, jossa meni juuri sopiva reitti takaisin lähtöpisteeseen. Pysähdyimme ottamaan muutaman kuvan apiloiden keskellä, mutta kuvaushetkestä ei oikein meinannut tulla mitään, kun Nalle painoi päälle ja halusi istua syliin. Muutama kuva kuitenkin saatiin. Jatkettiin siitä kotia päin ja Nala nukkuikin seuraavan tunnin kun päästiin himaan.