YLLÄTYS

Terveppä terve! Mulla on teille pieni yllätys! Taidan alottaa ihan alusta. Eli monta vuotta ollaan jo mietitty tätä asiaa, mutta ei vaan ole tullut sopivaa aikaa koskaan vastaan. Muutama kuukausi sitten kuitenkin aloitettiin suuri etsintä ja se tuottikin tulosta. Etsittiin siis meille sopivaa koirarotua ja sen kasvattajaa. Minulla ja äidillä oli erilaisia koirarotuja mielessä, austaralianpaimenkoira, faaraokoira, labbis. Mikään ei kuitenkaan tuntunut sopivalta, ja pientä koiraahan me ei oltu valmiina ottamaan. Yhtenä päivänä äiti ehdottikin, että otettaisi tanskandoggi, koiramaailman Apollo. Etittiin paljon tietoa siitä ja sen kasvattajista, löydettiinkin sopiva kasvattaja; kennel Jättiläisen Great Danes. Aloitettiin sähköpostiviestin laittelu ja pian meille löytyikin sopiva pentu, joka muutti meille siis 2 viikkoa sitten. Tämä on yksi syy blogin hiljaiseloon. Tein tällaisen puppy haul tyylisen videon koirantavaroista ja itse koirasta. Pennun nimi on siis Nala, mutta oikealta nimeltään Jättiläisen Hepatica Nobilis. Nala on kohta yhdeksän viikkoa. Mutta nauttikaa videosta ja jos tulee jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä.



Ja vielä blogin sisällöstä. Se tulee nyt muuttumaan enemmän koirapainotteiseksi. Postauksia tulee siis niin hevostelusta, arjesta ja koirasta, joten toivon että tämä tuo hieman enemmän mielenkiintoa blogiini ja teksteihin.

#Throwback kesään 2013

Heissan! Tänään aiheena muistelot, heittäydytään vuoden 2013 kesään 30.8 jolloin kävimme Tanyan kanssa Mintzun tallilla  issikkamaastossa. Pääsimme perille paljon ennen muita ryhmäläisiä, ja kerroimme omat ratsastushistoriamme, joiden perusteella hevoset jaettiin.

Minä sain silloin 7 vuotiaan Blossin. Poni osui kohdallani nappiin, koska yhteistyö sujui upeasti. Tanyalle osui tuo ruskea heppa, Karvinen (?).

 

Aloitimme harjailemaan hevosia muiden ryhmäläisten vielä saapuessa paikalle. Blossi oli mukava hoitaa ja se ei juurikaan ärhennellyt muille.
Pääsimme lähtemään kahden tunnin maastoon, jossa laukkasimme, tölttäsimme, ravasimme ja köpöttelimme rauhallista käyntiä. Yhdessä kohdassa oli mahdollista vaihtaa hevosia, mutta emme Tanyan kanssa suostuneet, muut hevoset olivat hieman laiskoja. Pitkässä laukka kohdassakin, olimme viimeisinä, edellämme oleva kirjava issikka jäi ravailemaan ja me päätimme rymistellä siitä ohi. Sinne se jäi köröttelemään, odotimme kyllä sitäkin.

Maastossa tuli sen verran kuuma että piti ottaa vaatteita vähän vähemmälle. Hevosetkin hikoilivat maaston jälkeen, joten ne saivat pesun. Blossi meni heti sen jälkeen piehtaroimaan hiekkaan.
Maasto oli mielestäni hyvin onnistunut, vaikka laukkaa tai tölttiä olisi voinut olla enemmän. Tosin se oli kahden tunnin maasto, joten hevoset eivät olisi muuten jaksaneet, jos oltaisi menty enemmän laukkaa.
Suosittelen issikkavaelluksia ja maastoja kaikille, ja Mintzun issikkatalli tarjoaa siihen mahtavat puitteet.