Q&A - vastaukset

Nyt kun on joulukalenterikin saatu päätökseen pienien ongelmien kera niin on aika palata jokseenkin normaaliin arkeen. Teen pari ajastettua postausta sille viikolle kun olen Madeiralla, jottei silloinkaan kärsitä postaus hukasta. Nyt on muutama video editointia vailla valmiina.

Nyt on aika kuulla niihin kauan sitten kysyttyihin kysymyksiin vastauksia tällä kertaa videon muodossa. Ja saatan vaikuttaa väsyneeltä, koska taisi olla tuo kolmas yritys videon kuvaamiselle. Alkoi jo samat kysymykset kyllästyttämään. Mutta nauttikaa!!

Luukku 24 : Joululahjat

Ja taas myöhässä. Anteeksi, mutta nyt lupaan tehdä enemmän videoita ja muitakin juttuja tänne blogiin. Nyt on valmiina jo erilaisia videoita, mutta niistä lisää myöhemmin.
Tein tällaisen joululahjojen esittelyvideon ja toivottavasti tykkäätte!

Luukku 20 : Epäonnistuneet kuvat

Anteeksi kaikille, koska joulukalenterista puuttui muutama osa. Koulussa oli todella kiire uusinta kokeeseen lukemisessa ja kahteen pienempään kokeeseen opiskellessa. Mutta nyt teen nämä viimeiset neljä luukkua kunnialla läpi, vaikkakin taas myöhässä.

Tänään näytän teille kymmenen epäonnistuneinta tai hauskinta ratsastuskuvaa mitä on. Joten eipä siitä mitään muuta ja nyt kuviin.

Taisi olla mukavaa!

Hymyä riittää ratsastajalla!

Wichita osoittaa mieltään kouluratsastuksesta

Hui, taitaa olla jännää

Säätöjä

Vallu protestoi

Onkohan ponilla tai ratsastajalla joku hätänä?

Heheh meniköhän nenään jotakin?

Kaunista ratsastusta

Aivan mahtava muoto ja peräänanto!

Luukku 12 : Mukava talliporukka

Olet menossa ensimmäiselle ratsastustunnille. Astut uuteen talliin ja saat ikäviä katseita. Asussasi ei ole mitään vikaa, mutta miksi kaikki katsovat. Kävelet ponisi luokse ja aloitat harjaamisen. Ajatuksissasi pyörii silti jokaisen tallilaisen katse. Pian karsinan ovelle ilmestyy samanikäinen tyttö, kuin sinä olet. Hän kysäisee avun tarvetta ja keskustelu lähtee käyntiin.

Toivottavasti jokainen tunnisti itsensä jälkimmäisestä tytöstä. Avuliaisuus on monella tallilla unohtunut, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista tallilla. Mukavassa ilmapiirissä on kaikilla kiva olla ja on muutenkin parempi fiilis. Tallille pitäisi olla kiva mennä joka kerta kun sinne menee ja ilmapiirillä on siinä iso osa.

Todella toivon, että kukaan ei tunnistanut itseään ensimmäisistä tytöistä. Muiden arvostelu vaatteiden perusteella ja ilman toisen tuntemista. Arvostellessa muita pitää aina muistaa, miltä tuntuisi jos sinulle sanottaisi niin, mitä sinä tuntisit? Toisen selän takana puhuminen ja haukkuminen ei kai nyt kenenkään mielestä ole oikein. Samalla pitää kuitenkin miettiä millainen maailma olisi jos ei arvostelua olisi. Kaikki olisivat vain niin iloisia ja auttavaisia ettei aikaa jäisi mihinkään muuhun. Oma aikakin menisi kaikkien auttamisessa. Muut tekisivät sinun työt kun sinä teet muiden työt. Oma rauha jäisi pois.

Siis auttakaa toisia hyvässä määrin, mutta älkää liikaa. Ihmiset yleensä, ainakin minä, haluan tehdä asioita itse. Jos joku tulee joka kerta kyselemään "voinko auttaa harjauksessa?" alkaa se hieman pänniä. Menen tallille, koska haluan olla hevosten kanssa. Ne parantavat, auttavat ja surevat kanssasi. Ne huomaavat hymyn ja iloisuuden kasvoillasi ja kehossasi ja reagoivat siihen.

Luukku 11 : Kysymyksiä

Hei hei!
11. luukussa aiheena on kaikkien rakastama Kysymyspostaus! Oi kyllä saatte laittaa minulle kaikenlaisia kysymyksiä ja pyrin vastaamaan kaikkiin. Aiheina voi siis käyttää mitä vain, mikä sinua mietityttää tai mitä haluaisit tietää minusta, hevosista, ratsastuksesta tai vaikka lukiosta.

Kysymyksiä voi laittaa 18.12 asti, jolloin käyn ne läpi ja vastaan niihin sitten erillisessä postauksessa.

Ja ettei tämä olisi ihan tylsä, niin laitan teille muutamia kuvia!

Movena nauttii ihanasta kesästä!

Pariisin reissulta, Eiffel torni

Riemukaari

Luukku 10 : Vanha video

Heippa!
Kohta onkin jo joulu ja kalenterikin on hyvässä mallissa. Tänään ajattelin laittaa tänne hieman vanhempaa ratsastus materiaalia. Tämä taisi olla ensimmäisiä kertoja kun joku kaverini viitsi tulla kuvamaan tuntia. Ja kuten laadusta näkee tämä on vanhalla kamerallani otettua. Toivottavasti siitä jotain kuitenkin saa selvää. Videon muokkauksesta vielä sen verran, että ensimmäiseen videoon piti totta kai saada kaikki hienot siirtymiset, joten joissakin kohdissa se voi olla jopa hieman häiritsevää.
Nauttikaa!

Luukku 9 : Friend tag

Hei!
Pientä informaatiota ennen videota. Koneeni siis päätti sammua yhtäkkiä yhtenä päivänä, mutta sain sen kuitenkin käyntiin. Olen nyt kiireesti siirtänyt kaikki kuvat ja videot turvaan ja kohta taitaa olla uuden koneen hankinta edessä. Lisäksi saimme koulussa kokeemme takaisin ja uskonnosta en tainnut päästä läpi, joten se painaa nyt mieltä. Siitäkin kirjan hankita ja uusi yritys edessä.

Kuitenkin yritän saada joka luukun vaikkakin hieman myöhässä.

Luukku 8 : Parhaat hevoskuvat

Heii! 8. luukku on avattu ja tällä kertaa näytän teille, joitakin minun suosikki kuvaa, jotka on koneellani. Kaikki ei siis ole todellakaan minun ottamia, mutta kai ne nyt jollain tapaa sitten liittyy minuun.

Ariane, Merlot ja Wichita kauniina kesälaitumilla.

Tämän kuvan onkin joku saattanut jo nähdä. Eli 2012 menin kaverini kanssa kesälomalla kuvaamaan lomailevia hevosia. Kuva itsessään oli jo aivan mahtava, mutta pienellä säädöllä siitä tuli mielestäni tosi kiva.

Ensimmäinen maastoeste kerta

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun menin maastoesteitä. Totta kai piti luottoratsulla päästä menemään. Wichita oli niin innokas ja mullakin oli tosi hauskaa, kuten naamasta näkee.

Tämä samalta kerralta

Kiitos Salla? kuvista, ja jos muistan väärin kuka kuvasi niin kuvaaja ilmoittautukoon. Wichita oli tuolloin jo aika äkäisellä tuulella, mutta tulihan sieltä kivojakin kuvia pienellä kannustuksella.

Nämä molemmat kuvat olivat viime kesän maastoreissulta Veeran ja Poeesian kanssa. Oli kyllä mukavaa ja kiitos Salla kuvista!

Nämä kuvatkin taitavat olla viime vuodelta, jolloin äitini oli kuvaamassa. Muutama epäonnistunut hyppykin tuli, mutta niistä sitten lisää toisessa postauksessa, jos näitä vielä tulee. Mosse olit todella hienona tuolloin.

R.I.P Claymore 26.9.14

Tämänkin kuvan on ottanut äitini. Rochillaa pesemässä hikisen tunnin jälkeen. Kiva kuva tunnelmallisesti ja minä olen siellä sivussa niin hienona.

Jadea vähän kiinnosti kameran linssi, kun yritin siitä saada kuvaa. Tämä onnistui yllättävän hyvin ja onkin ollut jo kauan tietokoneeni taustakuvana.

Hieno Zanny!

Zannyn poseeraus tallentui kameralle kesällä, kun kävin taas kerran heppoja moikkaamassa. Ne sai vähän leipää ja taputuksia. Löysin vasta äsken tämän kuvan ja onkin aika kivan näköinen.

Turpa kuva oli sunnuntain koulukisoista, joissa olin kuvaamassa Eerikaa. Kuvassa siis on Lawrenza eli tutummin Laura.

 Näkeekö pään muodosta uljasta Arabia?

Kuvan on ottanut Matilda, kun muistaakseni tuli ensimmäisen kerran kuvaamaan minua. Jade hienona odottaa tunnille pääsyä.

Rento meininki

Viimeisissä kuvissa olin Jatilan tallin leirillä viime kesänä ja oli kyllä aivan mahtavaa. Tunnelma oli aivan katossa ja menin koko viikon Sakella. Se oli muistaakseni Angloarabi ja todella kiva ratsastettava.

Luukku 7 : Tarina, osa 1

Juoksin. Puiden oksat iskivät kasvoihini. Ne repivät vaatteeni hajalle. Tuuli tuiversi ja sade piiskasi niskaani painaen minua eteenpäin, aina vain kovempaa. Vauhtini yltyi. Pyyhin verinoroja kasvoiltani, ne liimasivat silmäni kiinni ja kaaduin.

Heräsin hiestä märkänä. ”Taas sama uni”, huokaisin. Katselin ympärilleni ja muistin olevani serkuillani. Ikkunasta tulvi auringon valo ja linnut lauloivat. Avasin ikkunan ja haistelin Uuden Seelannin raikasta tuoksua. Ilma hiveli keuhkojani ja tunsin kuinka se paransi minua, tuntui terveeltä taas. Sitten muistin, kuinka olin lukenut Uuden Seelannin ilman olevan puhtainta koko maailmassa.

Kuulin tömisevää ääntä portaista, ja pian serkkuni Kiia astui ovesta sisään. ”Oletko valmis aamupalalle? Meillä on sinulle yllätys”, hän sanoi naama hehkuen innostuksesta. Menimme punaisia puuportaita pitkin alakertaan, söpöön pieneen keittiöön. Kiian vanhemmat olivat jo syömässä ja minäkin otin pannukakkua ja istuin alas. ”Mikä se yllätys on?”kysyin samalla ahmien ruokaa. Tuntui siltä, etten ollut saanut syötävää sitten vuoden 1990. ”Syö niin näet”, Kiia kihisi innoissaan nojaten käsiinsä. Hänen vanhempansa hymyilivät viekkaasti, ja söin ruokaa minkä kerkesin. Syötyäni nousin ja kiitin samalla kun Kiia yritti repiä minua mukaansa. ”Tule jo!”hän huusi.

Kiian perhe oli muuttanut Uuteen Seelantiin Kiian isän Martinin työn perässä. He asuivat isolla tilalla keskellä kaunista maaseutua. Kiian perhe omisti kanoja, lehmiä ja ennen kaikkea hevosia. Niitä uljaita ja jaloja otuksia, millaista olin jo kauan halunnut. Omaa hevosta, jolla saisi mennä täyttä laukkaa kauniissa luonnossa, hypätä metrin korkuista estettä ja ravata kaunista ravia voittaen muhkeita ruusukkeita. Tämä unelma oli tietenkin aika kaukainen. Minulla ei ikipäivinä olisi varaa maksaa sen kuluja eikä vanhempani halunneet osallistua millään tavalla hevosteluun. ”Se on aivan liian vaarallista”, he olivat sanoneet ja siihen se sitten jäikin. Olinhan minä jo käynytkin usein ratsastamassa ystäväni hevosella, mutta sen kuollessa ei ystäväni ollut enää kiinnostunut hevosista vaan pojista ja meikeistä.

Juoksin Kiian perässä heidän talliinsa, joka oli punainen puutalli valkoisilla ikkunan puitteilla. Juuri sellainen satukirjan hevostalli. Sisällä tallissa oli kuusi karsinaa ja kaikki hienot uutuudet. ”Tänne päin ja sulje silmäsi”, Kiia hikaisi, otti kädestäni kiinni ja talutti minua eteenpäin. Pysähdyimme ja hän jatkoi :”Voit avata silmäsi kun lasken kolmeen. Yksi...kaksi... kolme!”Avasin silmäni, naamani oli varmasti näkemisen arvoinen. Edessäni seisoi kaunis punarautias hevonen. ”Ahaltekinhevonen ja sen nimi on Salina's Victory, lyhyemmin Viki”, Kiia hihitteli.

Luukku 6 : Hyvää itsenäisyyspäivää Tintin kanssa

Mahtavaa itsenäisyyspäivää! Suomi on jo 97 vuotta vanha ja se on aivan uskomatonta. Toivottavasti Suomella on vielä monta vuotta jäljellä.
Joulukalenterikin on hyvässä vauhdissa ja ollaankin jo 6. luukussa. Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman lisää valkoisesta karvapallostani.



"Suolakivi on herkkua!"

 

Tintti tuli siis meille vuonna 2008. Käytiin hakemassa se kasvattajalta äidin ja serkkuni kanssa. Kasvattaja oli valinnut meille kaksi kania, joista piti valita. Tintin lisäksi siellä oli Madagaskarin (ruskea tumman ruskeilla läikillä) värinen. Olimme jo valinneet, että haluamme valkoisen. Kasvattaja nosti pienen valkoisen pallon syliini ja siitä lähtien Tintti on ollut meillä. Oli aivan mahtavaa palata kotiin ja katsella valkoista karvakasaa, joka istuskeli häkin nurkassa.

"En ala linssiludeksi!"

"Ehkä nyt sitten tän kerran"

 

Tintti ei ole koskaan ollut ujo tai hermostunut juuri mistään. Silloin kun se tuli meille, jo toisena päivän se tuli häkin reunalle kurkkimaan maailmaa. Tintti on ollut aina melko puhdas. Kakkalaatikon käytönkin se tajusi ensimmäisellä kerralla.

Mikä kieli!

"Olen maailman valtias"

Aktiivinen Tintti on ollut aina, tulee tervehtimään jos haluaa. Hyvin itsenäinen kani, ja todella fiksu. Sille pitää vain selvästi näyttää rajat ja mitä voi tehdä ja mitä ei. Iltaisinkin se osaa tulla häkkiin iltapalalle, väistyä kun häkkiä siivotaan ja odottaa ruokaa rauhassa. 

Tinttiä on aina hauska kuvata, jos sillä on sellainen olo että se jaksaa kököttää samassa paikassa. Kun odottaa kameran kanssa hyvää hetkeä. Hauskoja kuvia tulee kuten yllä näkeekin.
Tintti on aivan  mahtava lemmikki ja perheenjäsen. Kuusi vuotta on sillä tullut jo täyteen, joten nuoresta kanista ei ole kyse. Kani on helppo lemmikki ja vähän allergisoiva.

Luukku 5 : Lempi asioita joulussa

Terve!
Ajattelin kertoa teille joitakin minun lempi asioita joulussa, kuten musiikissa, koristeissa ja leffoissa.

Joulussa mun mielestä parasta on ne kaikki koristeet ja ihanat laulut. Spotifyssäkin joulun ajan soittolistat tulvahtavat äkkiä ruudulle ja sitä päätyykin kuuntelemaan monta tuntia. Parhaimpia joululauluja on mm. Justin Bieberin Mistletoe, Ariana Granden Santa tell me ja Jouluyö, juhlayö Juha Tapiolta. Musiikissa en ala sen enempää höpöttämään, joten siirrytään seuraavaan aiheeseen eli joulun ajan elokuvat.

Viime aikoina olen seurannut kaikenlaisia elokuvia Netflixistä. Aika paljon olen katsonut sellaisia teiniromanssi elokuvia, joissa uusi tyttö menee kouluun, jossa suosittu poika ihastuu ja niin ees päin. Ne ei nyt varsinaisesti ole mitään jouluelokuvia, mutta nyt sopivia ainakin minulle. Tietty kaikki perus joulufilmit on ihan in. Napapiirin pikajuna on todella hyvä ja luultavasti kaikki on sen nähneet. Lisäksi Joulupukki ja noitarumpu on ihan klassikko, se tuleekin yleensä aina joulua ennen fiiliksen nostattajana.

Muistoja viime uudesta vuodesta

Koristeissa itse pidän siitä amerikkalaisesta rönsyilevästä koristelusta. Jouluun mielestäni kuuluu sellainen hulluuden partaalla käyminen ja valojen yli käyttö. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole vielä päässeet samaan makuun mikä mielestäni ei kuitenkaan ole huono juttu. Suomalaisilla on maine sellainen että ujous iskee kovan kuoren läpi. Koristeita ei uskalleta käyttää, koska pelätään muiden mielipiteitä. Jos naapurisi laittaisi talonsa joka reunaan jouluvalot, pihalle heiluvat ja vilkkuvat joulupukit ja porot, etkö muka katsoisi pahalla silmällä. Suomalaisten on kuitenkin hyvä pysyä siinä tutussa ja turvallisessa, koska silloinhan mitään pahaa ei voi tapahtua, vai mitä?

Luukku 4 : Videopostaus

Moikka!
Neljäs luukku tulee nyt hieman myöhässä, kun kone ei suostunut eilen yhteistyöhön. Tehtiin tällainen lyhyt videopostaus tunnistani.
Ja nauttikaa!

Luukku 3 : Omat ratsastusvarusteet

Kolmas joulukalenteri luukku käsittelee varusteita!
Eli teen nyt varustepostauksen omista ratsastusvarusteistani. Tosin vähän erilaisessa muodossa kuin yleensä eli kuvina

Ratsastushousuja mulla on neljä paria. Kaksi ensimmäistä on CRW:n ja kaksi viimeistä on Eurohunterin merkkisiä. Punaiset ovat kaikkein uusimmat ja parhaimmat. Ne ovat ainoat, joissa on joustot lahkeissa, kaikissa muissa on tarrat. En kylläkään ole käyttänyt noita muita pitkään aikaan, mutta nyt voisi taas aloittaa. Mustat ovat ns. talvihousut, niissä on sisävuori, mutta ainoa miinus on se, että ne eivät mahdu mun saappaisiin. Kaikissa muissa on kokopaikat paitsi harmaissa on polvipaikat. Punaisissa on kaunis kuolain koriste etutaskussa, harmaissa ja siniruskeissa on mielestäni kauniit vetoketjut, mustat taas ovat lämpimät.

 

Huppareita, takkeja ja liivejä kertyy aina vähän väliä kun joku jää sellaiseksi että en sitä enään koulussa käytä. Tosin noista huppareista vain siniset ja raidallinen ovat olleet koulussa käytössä, mutta muut ei. Lisäksi tuo takki on kai ollut pari kertaa. Meillä on vielä jossain talvitakit, mutta en jaksanut niitä alkaa etsimään. Huppu ratsastaessa on mielestäni ehkä hieman turha ja ärsyttävä.

Liiviä en hirveästi ole käyttänyt, mutta nyt syyskeleissä siitä on varmasti hyötyä. Ja minulla ei ole mitään hajua mitä merkkiä mikäkin on kun en siihen hirveästi kiinnitä huomiota. En ole koskaan ostanut yhtään hupparia tai takkia, paitsi tuo pinkki ja liivi, ratsastuskäyttöön.

 

Sukkia en ole ostanut pitkään aikaan uusia. Pitäisikin ostaa pari uutta paria. Sukat ovat sellaisia mitä tykkään kerätä, sukkia ja raippoja. tummansinisiä ja punaisia on kahdet parit, mutta muita vain yhdet. Merkistä ei taaskaan mitään hajua, paitsi turkoosit ovat Mountainhorsen. Niissä on hieno hevoskuvio tuossa varressa. Kaikkein paksuimmat ovat nuo ruskeat ja niitä käytän talvisin ja kaikkein ohuimmat on nuo lilamustat.

Pitäisikin ostaa uudet hanskat. Käytössä tällä hetkellä on nuo siniset. Mustat ovat pienet ja kuluneet, mutta laitoin kuitenkin ne tuohon. Ruudulliset ovat toppahanskat ja todella hyvät ja lämpimät. Huonoa on vain se että gramaaneilla ei voi noilla hanskoilla ratsastaa, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Viime talvena piti mennä tallin isoimmalla hevosella ja sillä oli gramaanit niin sormethan siinä jäätyi. Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat, että ruudulliset hanskat ja housut ovat samaa sarjaa, eri väreissä.

 

Kypäränä minulla toimii tämmöinen tavallinen, musta mattapintainen, onko tuo nyt samettia vai mitä kangasta. Olen kyllä unelmoinut uudesta kypärästä, mutta uutta ei tule ellen maksa itse tai sitten tämä hajoaa tai käy pieneksi. Ikävä kyllä pää ei mulla enää kasva. Tämä on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Edessä ja takana on hyvät tuuletus reiät, joten ilma kiertää, ainakin minulla. Hieman raskashan se on ja hitusen ruma.

 

Saappaina minulla on Mountainhorsen, mikähän se nimi oli. En muista, mutta noissa on ne geelipohjat. Oli muuten vaikea löytää sopivia saappaita, kun on niin pieni ja ohut jalka.
Ovat olleet todella hyvät ja kivan korkeat. Alussa hieman liian korkeat, mutta nyt kun on mennyt vähän aikaa niin ne alkavat laskeutua. Musta sopii ihan mahtavasti punasien housujen kanssa.

 

Raippoja on neljä kappaletta. Mitä tykkään keräillä, mutta rahat loppuis kesken jos alkaisin ostaa kaikki raipat mitkä haluan.
Kouluraippana toimii 110cm musta, kultaisilla koristeilla. Toiminut hyvin, muttei sillekään hirveästi käyttöä ole nyt tullut kun Jadella menen esteraipalla. (oletko jo tsekannut Jaden oman esittelysivun, johon pääset tästä).
Esteraippoina toimii 70cm valkokahvainen raippa, josta tosin pää on halki, joten en sitä enää käytä. Lisäksi on mustaharmaa raidallinen ja punamusta raippa. Molemmat ovat muistaakseni 60cm.
Harmaata käytän eniten, mutta punainen tulee hyvänä kakkosena.

 

Tässä tämä oli ja toivottavasti piditte, kommentit ovat aina tervetulleita.