![]() |
Täältä voit sinäkin osallistua Blogitallin viikon blogihaasteeseen! |
Moikka! Oman istunnan analysointia pitäisi allekirjoittaneenkin harrastaa enemmän. Etenkin tunnin jälkeen ihastellessa omia, niin onnistuneita kuvia, voisi samalla katsastaa istunnan. Kuvien avulla olen nähnyt ne virheet ja parhaimpani mukaan yrittänyt korjata niitä, joskus tuloksetta ja joskus ihan menestyneestikin.
Ongelmat ja ratkaisuthan lähtevät useasti pääkopasta. Ratsastaessa pitää keskittyä moneen asiaan, ja jos yhteen asiaan keskittyy niin toinen menee hakoteille. Pitää ajatella katsetta, jalkoja, käsiä sekä omaa suoruutta ja istuntaa. Omalla kohdallani usein juuri jalat jäävät kaikkein vähäisimmälle huomiolle. Ne sojottavat milloin mihinkin suuntaan, eteen tai sivulle. Sitä ongelmaa minulla ei koskaan ole ollut että kantapää ei olisi alhaalla. Usein tuntuukin ihan siltä, että olen survaissut sen niin alas että varpaani melkein koskevat etusäärtä. Jalkojen suuntaan olen näinä muutamina viikkoina yrittänyt kiinnittää huomiota. Pohje kiinni, polvi irti ja varpaat menosuuntaan on ollut mottoni jo kahden viikon ajan. Toimiessaan jalkani näyttääkin jopa ihan rauhalliselta, pohje on kiinni ja ratsastuksesta tulee helpompaa. Kiitoksen voi sanoa myös meidän opettajalle, joka on teettänyt sellaisia tehtäviä, missä jalan pitää olla kiinni ja pysyä paikoillaan.
Voi olla että jalkojeni vinoudesta johtuen ratsastuksestani tulee usein könötyksen näköistä. Etenkin kevyessä ravissa tuppaan nojaamaan eteen aivan liikaa ja sen seurauksena jalkani lentää puoli metriä taakse. Tämä könötys perii juurensa harmaalta talvitunnilta, jolloin menin hevosella, jolla oli "helpompi" ravata könöasennossa. Tämän kanssa taistelen joka tunti jalkojeni lisäksi. Paremman istunnan saisi selkä-ja vatsalihastreeneillä, pohkeen pysyminen omalla paikallaan helpottaisi myös kovasti tätä ongelmaa. Myös muualla voi harjoittaa omaa ryhtiä. Olkapäät taakse ja lapaluut yhteen kun istuu esimerkiksi koulussa, koneella tai vaikka syö, joten lapaluutreenit nyt kaikille. Ryhdin parantamisesta ei koskaan voi olla haittaa, varo vain menemästä ns. armeijaryhtiin tai sellaiseen mitä minä kutsun bootytoochiksi, peppu törrölle ja selkä notkolle. Pidemmän päälle ei tee kovin hyvää selälle eikä millekään muulle.
Kun näitä virheitä on saatu korjattua, voidaan siirtyä katseeseen ja käsiin. Olen lukenut monia erilaisia ratsastuskuva-analyysejä ja monissa mainitaan kädet ja katse. Itsekin syyllistyn tähän "rikokseen" molempien osalta. Kädet usein menevät vaakatasoon eivätkä siis millään pysy pystyssä ja vierekkäin oikeilla paikoillaan. Tätäkin olemme harjoitelleen tunnilla. Raippa peukaloiden väliin vaakasuoraan ja siten kädet pysyvät samalla tasolla oikeilla paikoillaan ja kaiken lisäksi pystyssä. Kyynerkulmaa onkin vaikeampi korjata. Itselläni se vaihtelee, joskus kädet pysyvät lähellä kylkiä ja sopivassa kulmassa, kun taas joskus ne heiluvat naruina ohjien jatkona. Pyykkinaruohjat tulevat tätä mukaa tutuiksi ja kentän laidalta kuuluukin usein "pidä Lotta se tuntuma molemmissa ohjissa samanlaisena". Kun tämän muistan niin missä se katse on, laahaa maata tai seikkailee hevosen hulmuavassa harjassa. Niskahihna on myös uusi suosikkini, sitä on niin kiva katsella kuinka hevosen jouhet menevät siitä yli. Katse kuitenkin korjaantuu esteillä. Siellä se nousee oikealle levelille ja seuraa rataa. Joskus jopa liikaakin ja silloin hevonenkin alkaa seurata katsetta ja sen mukana tulevaa painon siirtymistä niin, että teistä tulee ihan katastrofaalisia. Katseen voi korjata sillä lailla, että katsoo ylös, niin yksinkertaista se on. Edessä olevaa maneesin seinää, opettajaa tai vaikka edellä menevää hevosen takalistoa. Tällainen tuijottaminen voi todellakin tuntua typerälle, mutta sekin korjaantuu kunhan jaksaa vain kiinnittää siihen huomiota.
Treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä niin kaikista voi tulla huippuratsatajia jonakin päivänä.
Mutta muistakaa tekin osallistua viikon blogihaasteeseen Blogitallissa, josta voi voittaa Vudekan yli 100 euron arvoisen istuntaa käsittelevän kirjapaketin.
Tää oli tosi hyvä ja täyttä asiaa, kiva postaus :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKiitos paljon Sofia! Käynpä kurkkaamassa blogiasi!
VastaaPoista