Luukku 12 : Mukava talliporukka

Olet menossa ensimmäiselle ratsastustunnille. Astut uuteen talliin ja saat ikäviä katseita. Asussasi ei ole mitään vikaa, mutta miksi kaikki katsovat. Kävelet ponisi luokse ja aloitat harjaamisen. Ajatuksissasi pyörii silti jokaisen tallilaisen katse. Pian karsinan ovelle ilmestyy samanikäinen tyttö, kuin sinä olet. Hän kysäisee avun tarvetta ja keskustelu lähtee käyntiin.

Toivottavasti jokainen tunnisti itsensä jälkimmäisestä tytöstä. Avuliaisuus on monella tallilla unohtunut, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista tallilla. Mukavassa ilmapiirissä on kaikilla kiva olla ja on muutenkin parempi fiilis. Tallille pitäisi olla kiva mennä joka kerta kun sinne menee ja ilmapiirillä on siinä iso osa.

Todella toivon, että kukaan ei tunnistanut itseään ensimmäisistä tytöistä. Muiden arvostelu vaatteiden perusteella ja ilman toisen tuntemista. Arvostellessa muita pitää aina muistaa, miltä tuntuisi jos sinulle sanottaisi niin, mitä sinä tuntisit? Toisen selän takana puhuminen ja haukkuminen ei kai nyt kenenkään mielestä ole oikein. Samalla pitää kuitenkin miettiä millainen maailma olisi jos ei arvostelua olisi. Kaikki olisivat vain niin iloisia ja auttavaisia ettei aikaa jäisi mihinkään muuhun. Oma aikakin menisi kaikkien auttamisessa. Muut tekisivät sinun työt kun sinä teet muiden työt. Oma rauha jäisi pois.

Siis auttakaa toisia hyvässä määrin, mutta älkää liikaa. Ihmiset yleensä, ainakin minä, haluan tehdä asioita itse. Jos joku tulee joka kerta kyselemään "voinko auttaa harjauksessa?" alkaa se hieman pänniä. Menen tallille, koska haluan olla hevosten kanssa. Ne parantavat, auttavat ja surevat kanssasi. Ne huomaavat hymyn ja iloisuuden kasvoillasi ja kehossasi ja reagoivat siihen.