Ensi kertaa laitumella

Moikka! Oltiin Nalan kanssa pitkällä kävelylenkillä ja käytiin samalla katsomassa hevosia, jotka olivat laitumella. Nala käveli koko matkan tosi kiltisti ja jaksoi reippaasti kävellä, vaikka muutamissa kohdissa tulikin väsymys. Hevoset olivat niin mielenkiintoisia Nalan mielestä, että halusi oikein mennä sähkölangan läpi moikkaamaan heppoja. Pysähdyttiin matkan varrella ottamaan hieman kuvia ja jotkut niistä jopa onnistuivat.

Hevoset olivat tänä vuonna laitettu isolle laitumelle, joka näkyi heti kun tultiin tallille päin. Hevosia mentiin siis ensiksi katselemaan. Jadea ei näkynyt laitumella, mutta ajattelin että se on valmennuksessa tai tallissa. Pade kuitenkin näkyi kaukana ponilaitumella. Se olikin seuraava pysäkkimme. Päästin Nalan vapaaksi lyhyeksi aikaa, mutta ponilaitumen luona otin sen kuitenkin kiinni, ettei ryntäisi ponien jalkoihin. Napukka on muuten kasvanut todella kivasti, ihanne painon kasvuhan on dogeilla 1-1,5kg viikossa ja nyt se onkin kasvanut tuolla yhden kilon vahdilla.

Poniaitauksessa Brian ja Ronnie tulivat heti katsomaan uutta tulokasta, mutta Padis oli kauempana laitumella. Tein siis pitkän heinikkokävelyn koirasylissä ja menin mahdollisimman lähelle, miten aidan takaa nyt pääsi. Otin siinä muutaman kuvan koirasta ja ponista ja jatkoimme matkaa kotia päin.

Menimme vähän matkaa tienviertä, mutta sitten poikkesimme pellolle, jossa meni juuri sopiva reitti takaisin lähtöpisteeseen. Pysähdyimme ottamaan muutaman kuvan apiloiden keskellä, mutta kuvaushetkestä ei oikein meinannut tulla mitään, kun Nalle painoi päälle ja halusi istua syliin. Muutama kuva kuitenkin saatiin. Jatkettiin siitä kotia päin ja Nala nukkuikin seuraavan tunnin kun päästiin himaan.

YLLÄTYS

Terveppä terve! Mulla on teille pieni yllätys! Taidan alottaa ihan alusta. Eli monta vuotta ollaan jo mietitty tätä asiaa, mutta ei vaan ole tullut sopivaa aikaa koskaan vastaan. Muutama kuukausi sitten kuitenkin aloitettiin suuri etsintä ja se tuottikin tulosta. Etsittiin siis meille sopivaa koirarotua ja sen kasvattajaa. Minulla ja äidillä oli erilaisia koirarotuja mielessä, austaralianpaimenkoira, faaraokoira, labbis. Mikään ei kuitenkaan tuntunut sopivalta, ja pientä koiraahan me ei oltu valmiina ottamaan. Yhtenä päivänä äiti ehdottikin, että otettaisi tanskandoggi, koiramaailman Apollo. Etittiin paljon tietoa siitä ja sen kasvattajista, löydettiinkin sopiva kasvattaja; kennel Jättiläisen Great Danes. Aloitettiin sähköpostiviestin laittelu ja pian meille löytyikin sopiva pentu, joka muutti meille siis 2 viikkoa sitten. Tämä on yksi syy blogin hiljaiseloon. Tein tällaisen puppy haul tyylisen videon koirantavaroista ja itse koirasta. Pennun nimi on siis Nala, mutta oikealta nimeltään Jättiläisen Hepatica Nobilis. Nala on kohta yhdeksän viikkoa. Mutta nauttikaa videosta ja jos tulee jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä.



Ja vielä blogin sisällöstä. Se tulee nyt muuttumaan enemmän koirapainotteiseksi. Postauksia tulee siis niin hevostelusta, arjesta ja koirasta, joten toivon että tämä tuo hieman enemmän mielenkiintoa blogiini ja teksteihin.

#Throwback kesään 2013

Heissan! Tänään aiheena muistelot, heittäydytään vuoden 2013 kesään 30.8 jolloin kävimme Tanyan kanssa Mintzun tallilla  issikkamaastossa. Pääsimme perille paljon ennen muita ryhmäläisiä, ja kerroimme omat ratsastushistoriamme, joiden perusteella hevoset jaettiin.

Minä sain silloin 7 vuotiaan Blossin. Poni osui kohdallani nappiin, koska yhteistyö sujui upeasti. Tanyalle osui tuo ruskea heppa, Karvinen (?).

 

Aloitimme harjailemaan hevosia muiden ryhmäläisten vielä saapuessa paikalle. Blossi oli mukava hoitaa ja se ei juurikaan ärhennellyt muille.
Pääsimme lähtemään kahden tunnin maastoon, jossa laukkasimme, tölttäsimme, ravasimme ja köpöttelimme rauhallista käyntiä. Yhdessä kohdassa oli mahdollista vaihtaa hevosia, mutta emme Tanyan kanssa suostuneet, muut hevoset olivat hieman laiskoja. Pitkässä laukka kohdassakin, olimme viimeisinä, edellämme oleva kirjava issikka jäi ravailemaan ja me päätimme rymistellä siitä ohi. Sinne se jäi köröttelemään, odotimme kyllä sitäkin.

Maastossa tuli sen verran kuuma että piti ottaa vaatteita vähän vähemmälle. Hevosetkin hikoilivat maaston jälkeen, joten ne saivat pesun. Blossi meni heti sen jälkeen piehtaroimaan hiekkaan.
Maasto oli mielestäni hyvin onnistunut, vaikka laukkaa tai tölttiä olisi voinut olla enemmän. Tosin se oli kahden tunnin maasto, joten hevoset eivät olisi muuten jaksaneet, jos oltaisi menty enemmän laukkaa.
Suosittelen issikkavaelluksia ja maastoja kaikille, ja Mintzun issikkatalli tarjoaa siihen mahtavat puitteet.